Elmgrenin listalla ovat helmikuun 4. päivän kohdalla seuraavat tapahtumat:

Piispa Eerikki Härkäpeus kuoli 1580.
Juhana Gezelius nuorempi Turun piispa 1690.
Kymnaasi- ja koulujärjestys julaistaan 1724.
Lapinlahden hulluinhuone määrätään laitettavaksi 1840.

Heikinheimo ilmoittaa piispa Eerik Härkäpään kuolleen 1578. Hän oli Turun koulun rehtorina kahteen otteeseen – jälkimmäisellä kerralla hänet erotettiin siksi, että hän oli uskaltanut opettaa koulussa kreikkaa – ja vuodesta 1568 lähtien Viipurin piispana.

Juhana (Johannes) Gezelius nuorempi syntyi 6.9.1647 Tartossa, kuoli 10.4.1718 Täbyssä Ruotsissa. Hän toimi Turun yliopiston jumaluusopin professorina, Narvan superintendenttinä ja Turun piispana. Pakeni 1713 Ison vihan tieltä Ruotsiin, jossa kuoli.

_ _ _

Luettujen joukkoon on tällä kertaa ehättänyt Hilja Haahdin historiallinen romaani Sammatin sisarukset (Helsinki 1947). Tekijä itse mainitsee alkusanoissaan: ”Kysyttäneen: onko tämä kirja tarua vai totta? Siihen vastaan: molempia erottamattomasti kietoutuneina toisiinsa.”

Elias Lönnrotin tytärten kirje- ja runojäämistöön pitkälti pohjautuva romaani tarjoaa kiinnostavan ja henkilökohtaisen näkökulman Lönnrotin perheen elämään vuosina 1875–1876. Keskeisimmäksi henkilöksi nousee sisaruksista Elina (Elina Sofia, s. Helsingissä 5. 2.1858, k. Sammatissa, romaanin mukaan Helsingissä 3. jouluk. 1876), joka kokee ristiriitaisen romanssin nuoren muusikon, tulevan säveltäjän ja kapellimestarin Robert Kajanuksen kanssa. Todettakoon sivumennen, että Robert Kajanuksella taisi muutenkin olla huonoa onnea naisten kanssa: hänen ensimmäinen vaimonsa Johanne Müller (vihitty 1881) kuoli jo 1883, toinen vaimo Inez Johanna Paulina Bärlund (vihitty 1884) kuoli 1888, kolmas vaimo, laulajatar Lilli Kurikka (vihitty 1889) erosi 1900, neljäs vaimo kuvanveistäjä Helena Sofia (Ella) Sahlberg (vihitty 2. avioliittoonsa 1907) kuoli sitten leskenä vasta 1952.

Vanhemman sisaren Idan (Ida Karolina, s. Sammatissa 8.8.1855, k. Sienassa Italiassa 16.6.1915) osuus on romaanissa myös merkittävä, mutta kenties ristiriitaisen luonteensa vuoksi hän ei tule lukijalle yhtä läheiseksi kuin Elina. Vähimmälle huomiolle jää nuorin sisar Thekla (Thekla Natalia, s. Helsingissä 23.9.1860, k. Sammatissa 22.3.1879). Monin tavoin läsnäolevana taustahahmona on luonnollisesti itse Elias Lönnrot. Kirja oikeastaan päättyy Elinan kuolemaan, ja Idan, Theklan ja Eliaksen myöhemmät kohtalot mainitaan vain ohimennen.

Sivuosissa esiintyy monilukuinen määrä aikakauden merkkihenkilöitä ja muuten tunnistettavia sukulaisia tai tuttavia. Useimpien kohdalla kirjassa annetaan niin tarkat tiedot, että heidän identifiointinsa on mahdollista ja lisätietoja heistä löytyy laajasta säätyläissukuja esittelevästä kirjallisuudesta; Nikun ja sittemmin Lammin palvelusväen osalta tarkempia henkilötietoja kenties joutuisi tutkimaan Sammatin kirkonkirjoista. Lönnrotin esivanhempia löytyy kirjallisuudesta jonkin verran, hänen puolisonsa Maria Eliaksentytär Piponius löytyy vaikkapa kirjasta Sursillin suku (täydentänyt ja toimittanut Eero Kojonen, Tapiola 1971).

_ _ _

Edellisiin päiväntapahtumiin Gudmundilta saamani kommentin johdosta voin todeta, että jonkin verran (von) Kraemereitä löytyy omastakin tietokannastani, ei kuitenkaan tätä kyseistä Fredrikiä. Yksi hyvä hakuteos Krämer-sukuja tutkivalle on Sari Jokela-Hartikaisen tänä vuonna ilmestynyt tutkimus Adolph Johan Jacobsson Krämer. Oliko hän narri vai herra (Hollola 2006), jonka liitteenä on parhaimmillaan 1200-luvulle ulottuva esivanhempaintaulu. Kirjaa voi kysellä tekijältä ja siihen voi tutustua hänen kotisivuillaan.