Suomalaisten Päivätapahtumien anti joulukuun 12. päivän kohdalla on melko niukka:

Piispa Gezelius sai oikeuden ulosantaa suomalaisen virsikirjan 1696.
Vaihto-, lainaus- ja talletuskonttori avattiin Turussa 1811.

Mainittu piispa Gezelius on Juhana (Johannes) Gezelius nuorempi, s. Tartossa 6.9.1647, k. Ruotsissa Täbyssä 10.4.1718. Hänen virsikirjansa ilmestyi 1701 sisällöltään sellaisena, jollaisena se sitten pysyi yli 180 vuotta. Tässä virsikirjassa oli mm. virsi n:o 279 "Juopumusta wastaan", joka 11. säkeistössään kuvailee viinan kauhistusta. Seuraavassa pari tyylinäytettä (lähteenä Toivo Pöysä – Götha Rannikko – Reima Rannikko: Pontikka. Viisi vuosisataa suomalaista paloviinaperinnettä. Keuruu 1982.)

3. Juopumus wiisaan willitsee,
Wallan wäkewält' pois ottaa,
Lain oikeun häjyst' häiritsee,
Tawat hywät pois soittaa.
Ei se mitään säätyy edes seiso,
Kuin juomaa joutelt' noutaa!
Taito, toimi turmelt' hänes' on,
Eik' tarwetten töihin jouda.

11. Kosk' kalu ja terweys juotu on,
Niin täytyy kerjäämään käydä,
Taik' warkais, jost' nuoraan joudutaan,
Ell'ei erii ennen taida.
Nämä witsat ajaiset owat;
Jos juomar' ei parane wielä,
Piinat, kiwut ijäiset kowat,
Hänell ' helwetin tules' lienee.

Sopinee hyvin myös nykyään (= aina) ajankohtaiseen alkoholipoliittiseen keskusteluun. Vastapainoksi voidaan samaisesta kirjasta siteerata hyrynsalmelaisen Rämsän Ukon, tietäjän, lausumaa, kun häneltä udeltiin, miksi suuren talon omistaja oli vanhemmiten päätynyt pieneen mökkiin asumaan; oliko kenties tullut juopoteltua. Ukko tokaisi: "Eihän tuota minun kohallani ole viinaa juuva asti ollut, mutta aina mie ryyppäsin, kun vain sain ... ja tappelinkin, kun tarve tuli ... ja kirota ravautin, kun suuttumaan satuin."