Esimerkki sukujuurien koristelusta löytyy kohtuullisen läheisestä sukulaispiiristäni, joten katson olevani oikeutettu oikaisemaan pieniä julkaistuissa teksteissä olevia asiavirheitä.

Henkilö, jonka juurista on kysymys, on taiteilija Ester Helenius (1875-1955). Hänen oma versionsa syntyperästään on julkaistu kirjassa "Omaa kertomaa", koonnut ja toimittanut Laila Järvinen. Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, ei painovuotta [1955?].

"Sukuniko? ... Ensin oli talonpoika, sitten oli pappi, sitten oli talonpoikia, sitten taas pappi -- ja sitten tulin minä."

"Mutta jos tarkemmin pitää kertoa, niin se ensimmäinen talonpoika oli kotoisin Pornaisten Kirveskosken talosta, ja kun hänen pojastaan tuli pappi, otti tämä nimen Hellenius. Toinen l on myöhemmin jäänyt pois. Hänen vaimonsa oli ruotsinmaalaisen papin Tenleniuksen tytär. Sitten suku muuttui jälleen talonpoikaissuvuksi, kunnes minun isästäni Matias Heleniuksesta jälleen tuli pappi. Äitini oli kotoisin Ruotsista Sundsvallista, mutta vanhempiensa kuoltua hän muutti Mikkeliin setänsä lääninsihteeri Carl Ulrik Cedervarfin kotiin. Siellä isäni tutustui häneen ja mentyään naimisiin he muuttivat Lapinjärvelle, missä me kaikki kuusi lasta olemme syntyneet."

"Myöhemmin isästäni tuli Virolahden kappalainen, ja perhe muutti sinne. ..."

Tässä muodossa Ester Heleniuksen sukujuuria tiettävästi on esitelty tänäkin vuonna hänen näyttelyjensä yhteydessä. Vahinko vain, etteivät tiedot tarkkaan ottaen pidä paikkaansa.

Ester Heleniuksen isä oli kylläkin pappi, Matti (Mathias) Mathiaksen poika (1835--1901), ja hän oli opin tielle lähtiessään ottanut käyttöön sukunimen Helenius. Tämä Matias oli kuitenkin kotoisin Askolan Monninkylästä, ei naapuripitäjän Pornaisten Kirveskoskelta. Matias Heleniuksen isänpuoleiset esivanhemmat ovat isännöineet Monninkylän Keltin (ja sittemmin siitä erotetun Mattilan) taloa jo muutaman vuosisadan ajan, eikä yksikään talon pojista ennen Matiasta ollut tähänastisten tutkimusteni mukaan opiskellut papiksi.

Ester Heleniuksen äiti Gustava Carolina Theresia Cederhvarf puolestaan oli --- kuten Ester mainitsee --- kotoisin Ruotsista. Hänen isänsä oli Ruotsin Sundsvallissa rannikkovartijana (kustuppsyningsman) toiminut Bror Erik Fredrik Cederhvarf (1807--1850), isoisä Mariestadin apteekkari Bror Lars Cederhvarf (n. 1774--1811) ja isoisän isä Carl Cederhvarf (n. 1712--1782), pankin kassanhoitaja. Totta on sekin, että Gustava Cederhvarf oli isänsä kuoleman jälkeen muuttanut setänsä Carl Ulrik Cederhvarfin luo Mikkeliin.

Miten sitten tuo Esterin mainitsemä Pornaisten pappi Hellenius liittyy asiaan? Oikeastaan ei kai mitenkään. Pornaisten kappalaisena oli kylläkin hiukan aikaisemmin muuan Henric Hellenius (1722--1805), jonka vanhemmista minulla ei toistaiseksi ole tietoa ja joka oli naimisissa edeltäjänsä Michael Tenleniuksen Helena-tyttären kanssa. Michael Tenlenius taas ei ollut "ruotsinmaalainen" pappi vaan oli syntynyt Mynämäellä 1699 ja kuoli Pornaisissa 1754. Mahdollista on, että askolalainen Matias Helenius oli joskus kuullut puhuttavan naapuriseurakunnan entisestä papista.

Matias Heleniuksen oli lapsia kaikkiaan kymmenen, ei siis kuusi. Ensimmäinen heistä syntyi Juvalla, toinen Askolassa, kolmas, neljäs ja viides Kärkölässä ja viisi nuorinta Lapinjärvellä. Se, ettei Ester Helenius ole maininnut kaikkia sisaruksiaan, johtuu arvatenkin siitä, että lapsikuolleisuus oli niittänyt satoaan ja osa Esterin vanhemmista sisaruksista oli kuollut jo ennen hänen syntymäänsä. Eloon jääneiden lasten (kuten myös Matias Heleniuksen itsensä ja hänen vaimonsa) osalta tiedot ovat kuitenkin oikeat Virolahden kirkonkirjoissa ja kenties Esterilläkin papin tyttärenä olisi ainakin teoriassa ollut mahdollisuus käydä ne joskus tarkistamassa niistä.

Miksi Ester Helenius siis on antanut juuristaan virheellistä tietoa? Kovin merkittävästä sukujuurien kultauksestahan ei ole kysymys, kun kuitenkin liikutaan talonpoikien ja pappien parissa. Varmaa vastausta kysymykseen tuskin löytyy. Yhtenä syynä voi olla se, että Matias Heleniuksen isä, Monninkylän Mattilan talollinen oli syytinkiläiseksi päästyään ottanut hengen itseltään. Itsemurha oli vielä tuohon aikaan jokseenkin vakava synti, ja on mahdollista, että Matias Helenius on pyrkinyt salaamaan ikäviä tosiasioita ja kertonut lapsilleen väritetyn version omasta syntyperästään (vaikka onkin pappina kirkonkirjoihin merkinnyt oikeat tiedot). Toinen mahdollisuus on tietenkin se, että Ester Helenius on itse jossakin elämänsä vaiheessa halunnut kaunistella historiaa ja muuttanut tarinaa isänsä syntyperästä hiukan totuudesta poikkeavaksi. Mistään eduntavoittelusta ei liene kuitenkaan ollut kysymys.