Aiheeseen liittyy kaksikin viime aikoina lukemaani kirjaa: Salme Setälän Levoton veri. Kertoelma isäni E. N. Setälän ja äitini Helmi Krohnin nuoruudesta, esivanhemmista ja lapsuuteni kodista. Porvoo 1966, sekä Helmi Krohnin Isäni Julius Krohn ja hänen sukunsa. Helsinki 1942. Sattumalta luin ne juuri edellä mainitussa järjestyksessä, vaikka päinvastainen järjestys olisi voinut olla parempi; Salme Setälä kun omassa kirjassaan lainaa hyvinkin laajalti äitinsä teosta.

Salme Setälän perusteellinen sukukronikka on laajuudeltaan 664 sivua ja sisältää97 kuvaa sekä – sukututkijan kannalta erittäin kiinnostavat – 14-sivuisen henkilöhakemiston ja joukon sukutauluja. Sukutaulut ovat: 1. Setälän suvun aikaisimman isännät KokemäenSonnilan kylässä ja heidän jälkeläisiään Aulis Ojan mukaan; 2. jatkoa edelliseen; 3. Hindrich Nybergin, Kuitian ja Sarvilahden pehtorin 1709–1763 jälkeläisiä; 4. Ilmari Krohnin laatima varhaisimpien Krohnien sukutaulu (oletettu): 5. (jatkoa edelliseen, Johann Friedrich Krohnin jälkeläisiä); 6. Abraham Friedrich Krohnin jälkeläisiä; 7. Friedrich Krohnin 1798–1874 jälkeläisiä; 8. Madeiran Krohnit ja heidän jälkeläisensä (Nicolai); 9. Madeiran Krohnit ja heidän jälkeläisensä (Wilhelm), 10. Julius Krohnin esivanhemmat Einari Marvian mukaan.

Aineistona Salme Setälä on käyttänyt runsaasti säilyneitä kirjeitä ja päiväkirjamuistiinpanoja. Vaikka Krohnin suvun vaiheiden esittely viekin kirjasta kenties jopa kohtuuttoman suuren osan, se kuitenkin tarjoaa erinomaisen tietopaketin koko 1800-luvun lopun suomalaisesta kulttuuripiiristä ja tuo esiin monia kiinnostavia yksityiskohtia, jotka tavanomaisista sukututkimuksista tai pienoiselämäkerroista puuttuvat.

443315.jpg

Helmi Krohnin (Setälän) huomattavasti suppeampi (177 sivua + liitteenä Krohnien sukutaulu) keskittyy nimensä mukaisesti Julius Krohnin elämään, mutta myös Krohnin suvun varhaisemmat vaiheet käydään läpi. Kirja sisältää 43 teksti- ja 16 liitekuvaa, joista osa on myös Salme Setälän kirjassa. Erittäin sujuvasti kirjoitettua tekstiä on ilo lukea, ja Salme-tyttären kirjan lailla se valaisee oivallisesti 1800-luvun loppupuolen kuttuurielämää sekä Suomessa että koko Euroopassa.