Jokseenkin lyhyistä henkilökuvista koostuu myös Helmi Krohnin toinen kirja, Ystäviäni kirjeittensä valossa (Otava, Helsinki 1945, 127 sivua). Kuten nimikin osoittaa, kirja koostuu suurelta osin esiteltyjen henkilöiden kirjeiden katkelmista. Mukaan ovat Helmi Krohnin ystävistä päässeet P. E. Pavolini, Ida Aalberg, Wihtori ja Ester Peltonen, Arvid Järnefelt, J. H. Erkko, Georg Brandes, Laura Kieler, Lucie Hörlyk, Ananda Comaraswamy, Erkki Melartin ja Jalmari Finne. Valikoima osoittaa, miten monipuolinen ja kansainvälinen Helmi Krohnin tuttavapiiri oli. Myös tämä kirja on kuvitettu.

Helmi Krohnin teksti on sujuvaa ja mukavaa lukea, ja hänen näkökulmansa ovat usein persoonallisia. Siksi näilläkin pikku kirjasilla on oma arvonsa.

12.3.
Maunu Niilo Stiernkors kuoli 1500.
Jaakko de la Gardie marssi sisään Moskovaan 1610.
Esittelijäsihteeri Bäckin testamentti Turun hiippakunnan alkeiskoulujen hyväksi 1836.
Kahdenkymmenen prosentin tulli Ruotsalaisista kirjoista 1845.
Keisarillinen kirje Suomen perustuslaista 1891.
Jooseppi Aadam Pippingskiöld kuoli 1892.

13.3.
Konrad Bitze kuoli 1489.
Venäläisiä joukkoja hyökkäsi Kajaanin seuduille 1712.
Kuningas Kustaa IV Aadolf vangittiin 1809.
Kaarle Pietari Hällström kuoli 1836.
Keisari Aleksanteri II surmattiin 1881. Aleksanteri III:s keisari.
Murhayritys Aleksanteri III vastaan 1887.

14.3.
Perintöruhtinas Aleksanteri Helsingissä 1851.
Mathias Aleksanteri Castrén Suomen kielen professori 1851.
Z. Topeliuksen näytelmä ”Efter femtio år” näyteltiin Helsingissä 1851.
Keisari Nikolai I Helsingissä 1854.

15.3.
Juhana Henrik v. Fieandt pakeni Moskovasta 1715.
Michael Choraeus syntyi 1774.
Jynkän tappelu likellä Kuopioa 1808.
Abraham Niklas Clewberg kuoli 1821.
Juhana Jaakko Nervander kuoli 1848.
Z. Topelius ylim. Suomen historian professori 1854.

16.3.
Räävelin piiritys lakkautettiin 1571.
Juhana III:nnen kirkkojärjestys ja liturgia hyväksyttiin 1575.
Juhana Stiernhök lakitieteen professori Turussa 1640.
Pietari Serlachius syntyi 1655.
Iisakki Laurbeck kuoli 1716.
Ankarströmin murhayritys kuningas Kustaa III:tta vastaan 1792.
Henrik Gabriel Porthan kuoli 1804.
Suom. Kirjallisuuden Seura perustettiin Helsingissä 1831.
Klas Wilhelm Gyldén kuoli 1872.

17.3.
Maunu Stiernkors Turun piispa 1489.
Arvid Kurki vannoi piispanvalansa paavin edessä Ravennassa 1511.
Maallenousu Rågervikin luona, Cederström johtajana, 1790.
Döbeln ruotsalaisen sotajoukon kanssa vetäytyy Ahvenanmaalta 1809.
Valtiosihteeri-virasto Suomen asioita varten perustettiin 1826.
Helsingin–Hämeenlinnan rautatie avattiin säännölliselle liikkeelle 1862.

18.3.
Lauri Fleming linnanpäällikkö Käkisalmessa 1593.
Martin Juhana Wallenius syntyi 1731.
Joonas Fahlenius Turun piispa 1734.
Taneli Juslenius Porvoon piispa 1734.
Keisarinna Elisabetin julistuskirja Suomen asukkaille 1742.
Svartholman linna antautui 1808.
Kulneff marssi Ahvenanmeren yli Grislehaminaan 1809.

19.3.
Kaarle Knuutinpojan kirje Savon ja Hämeen rajasta 1452.
Klaus Fleming Lehtisten herra Narvan isäntä 1593.
Hornan matkoista kerrotaan ensikerran Suomessa 1675.
Ziaggerinin tappelu 1703.
Kaarle Fredrik Nordensköld kuoli 1779.
Fredrik Pacius syntyi 1809.
Tarkastuskonttori perustettiin 1810.
Frans Wilhelm Frenckell syntyi 1821.
Ferdinand von Wriight syntyi 1821.
Jooseppi Julius Wecksell syntyi 1838.
Fredrik August Ehrström kuoli 1850.
Elias Lönnrot kuoli 1884.

Tähän voidaan vielä lisätä, että Ulrika Wilhelmina Johnsson, joka paremmin tunnetaan nimellä Minna Canth, syntyi Tampereella 19.3.1844.

Salme Setälän perusteellinen sukukronikka on laajuudeltaan 664 sivua ja sisältää97 kuvaa sekä – sukututkijan kannalta erittäin kiinnostavat – 14-sivuisen henkilöhakemiston ja joukon sukutauluja. Sukutaulut ovat: 1. Setälän suvun aikaisimman isännät KokemäenSonnilan kylässä ja heidän jälkeläisiään Aulis Ojan mukaan; 2. jatkoa edelliseen; 3. Hindrich Nybergin, Kuitian ja Sarvilahden pehtorin 1709–1763 jälkeläisiä; 4. Ilmari Krohnin laatima varhaisimpien Krohnien sukutaulu (oletettu): 5. (jatkoa edelliseen, Johann Friedrich Krohnin jälkeläisiä); 6. Abraham Friedrich Krohnin jälkeläisiä; 7. Friedrich Krohnin 1798–1874 jälkeläisiä; 8. Madeiran Krohnit ja heidän jälkeläisensä (Nicolai); 9. Madeiran Krohnit ja heidän jälkeläisensä (Wilhelm), 10. Julius Krohnin esivanhemmat Einari Marvian mukaan.

Aineistona Salme Setälä on käyttänyt runsaasti säilyneitä kirjeitä ja päiväkirjamuistiinpanoja. Vaikka Krohnin suvun vaiheiden esittely viekin kirjasta kenties jopa kohtuuttoman suuren osan, se kuitenkin tarjoaa erinomaisen tietopaketin koko 1800-luvun lopun suomalaisesta kulttuuripiiristä ja tuo esiin monia kiinnostavia yksityiskohtia, jotka tavanomaisista sukututkimuksista tai pienoiselämäkerroista puuttuvat.

Helmi Krohnin (Setälän) huomattavasti suppeampi (177 sivua + liitteenä Krohnien sukutaulu) keskittyy nimensä mukaisesti Julius Krohnin elämään, mutta myös Krohnin suvun varhaisemmat vaiheet käydään läpi. Kirja sisältää 43 teksti- ja 16 liitekuvaa, joista osa on myös Salme Setälän kirjassa. Erittäin sujuvasti kirjoitettua tekstiä on ilo lukea, ja Salme-tyttären kirjan lailla se valaisee oivallisesti 1800-luvun loppupuolen kuttuurielämää sekä Suomessa että koko Euroopassa.

9. maaliskuuta:
Piispa Maunu Tavast kuoli 1452.
Venäläinen partioretki lyötiin Walkjärven luona 1555.
Ruotsalainen lähetystö Moskovan suuriruhtinaan luona 1557.
Kristiinan kaupunki sai kaupungin oikeudet 1652.
Gabriel Eerik v. Haartman syntyi 1757.
Herman Henrik Wärnhjelm Waasan maaherra 1822.
Helsingin teatteri vihittiin saksankielisellä näytelmällä 1827.
10. maaliskuuta:
Nowgorodilaisia hyökkää Wiipuria vastaan 1294.
John Spieker kuoli 1775.
Norrköpingin valtiopäivät alkoivat 1800.
Keisari Aleksanteri III:s syntyi 1845.
Kaarle Henrik Alopaeus kuoli 1892.
11. maaliskuuta:
Kivennavan tappelu 1555.
Kustaa Horn Suomen sotilasten kenraali 1625.
Samuli Åkerhjelm kuoli 1768.
John Julin kuoli 1853.

Porin kaupunkioikeudet annettiin 1558.
Pietari Bång Wiipurin piispa 1681.
Influentsa raivosi Turussa 1782.
Riemujuhla Upsalan kokouksen muist. vietettiin Turussa 1793.
Roobert Henrik Rehbinder kuoli 1841.
Jaakko Fellman kuoli 1875.

Petrus Bång s.18.9.1633 Norrbossa Ruotsissa, kuoli Viipurissa 25.6.1696. Heikinheimo kertoo hänestä mm: ”Niin puhdasoppinen kuin B. olikin, hän ei hyväksynyt Itä-Suomen kreikkalaiskatolise väestön väkivaltaista käännyttämistä, vaan suositteli tämän työn harjoittamita ymmärtävästi ja lempeästi, vieläpä hän uskalsi esittää ajatuksen, että kreikkalaiskatoliset eräissä suhteissa saattoivat olla esikuvana luterilaisille.”

Robert Henrik Rehbinder, valtiomies, s. Paimiossa 15.7.1777, kuoli Pietarissa. Sai kreivin arvon 1826 ja vihittiin Helsingin yliopiston kunniakohtoriksi 1840. Vuodesta 1834 lähtien ministerivaltiosihteeri. Heikinheimon mukaan: ”... Nikolai I:n noustessa valtaistuimelle hän sai päättäväisellä esiintymisellään tämän allekirjoittamaan Suomen perustuslakien säilyttämistä koskevan hallitsijanvakuutuksen, mitä hän syystä piti huomattavimpana valtiomiehentekonaan.”

Jakob Fellman, s. 25.4.1795 Rovaniemellä, k. Lappajärvellä, oli Utsjoen (myöhemmin Lappajärven) kirkkoherra ja merkittävä Lapin tutkija. Aiheesta enemmän löytyy esim. kirjasta Jaakko Fellman: Poimintoja muistiinpanoista Lapissa. Suom. Agathon Meurman. Uusintapainos Porvoossa 1961.

9. helmikuuta:
Kaarle IX Porissa 1602.
Juhana Arckenholtz syntyi 1695.
Frans Mikael Franzén syntyi 1772.
Turun hovoikeus tuomitsi Yrjö Maunu Sprengtportenin 1790.

10. helmikuuta:
Uusi kauppa- ja purjehdusasetus 1614.
Iisakki Rothovius kuoli 1652.
Olavi Vibelius syntyi 1752.
Kaarle Fredrik Mennader Turun piispa 1757.
Tieteiden edistämistä varten määrätään 1844 vuosittain yliopiston kanslerin käytettäväksi 3000 ruplaa.

11. helmikuuta:
Säädetään 1811, että hopearupla kruunun kannossa on 3 pankkoruplan arvoinen (ennen 2.)

7. helmikuuta:
Ulvila saa kaupungin oikeudet 1365.
Örebron kirkolliskokouksen päätös päivätty 1529.
Kustaa Fincke tulee Savonlinnan läänin maaherraksi 1547.
Lorenz Creutz kuoli 1698.
Turun tuomiokapituli ilmoitti 1700, että tauteihin ja nälkään oli Turun hiippakunnassa vuosina 1697–1699 kuollut 60,371 henkeä.
Emelie Bergbom syntyi 1834.
Wilhelm Lagus Itämaiden kirjallisuuden professori 1857.
Lorenz Lindelöf matematiikan professori 1857.
Fredrik Cygnaeus kuoli 1881.

8. helmikuuta:
Juhana Messenius kuoli 1637.
Haapaniemen sotakoulu lakkautettiin 1808.

Kustaa Fincke syntyi n. 1510, kuoli vuoden 1566 lopulla Kemiössä. Vunna 1561 hänet nimitettiin Suomen käskynhaltijaksi.

Lorentz (Lauritsa) Creutz nuorempi, s. 31.3.1646 Pernajan Sarvilahdessa, k. Tukholmassa, oli maaherra ja vuorityön edistäjä, joka perusti rautatehtaan Pernajan Koskenkylään, Perniön Teijoon ja Euran Kauttualle.

Emilie Sofia Bergbom, s. Vaasassa, k. 28.9.1905 Helsingissä, oli Kaarlo-veljensä ohella suomalaisen teatterin uranuurtaja.

Jakob Johan Wilhelm Lagus, s. 5.5.1821 Turussa, k. 2.4.1909 Lohjalla, oli myöhemmin (vuodesta 1866) kreikkalaisen kirjallisuuden professori, jonka teoksista sukututkimuksen kannalta merkittävä on vuosina 1889–1906 julkaistu Åbo akademins studentmatrikel 1640–1827.

Lorenz Leonard Lindelöf syntyi 13.11.1827 Karvialla, kuoli 3.3.1908 Helsingissä. Hänet tunnetaan matemaatikkona ja tähtitieteilijänä, ja hän oli useiden ulkomaisten tieteellisten seurojen jäsen.

Fredrik Cygnaeus, s. 1.4.1807 Hämeenlinnassa, k. Helsingissä, oli runoilija, esteetikko ja historiantutkija. Hänet nimitettiin estetiikan ja nykyiskansain kirjallisuuden professoriksi 1854.

Juhana Messenius tarkoittanee historioitsija Johannes Messeniusta, joka Heikinheimon mukaan syntyi 1579 tai 1580 Frebergassa lähellä Vadstenaa ja kuoli 8.11.1636 Oulussa. Hän teki suuren osan tieteellisestä työstään jouduttuaan 1616 vankeuteen Kajaanin linnaan. Vähän ennen kuolemaansa (1635) hän sai luvan muuttaa Ouluun.

Torkkeli Knuutinpoika mestattiin 1306.
Maalais-kunnallisasetus 1865.

Marski Torgils Knutinpojan kuolinpäivästä ei ole varmuutta; Heikinheimo ilmoittaa sen olleen 9.2.1306 (tai 10 tai 11.2.). Hänen johdollaan Ruotsi lujitti asemiaan Karjalassa; hän muun muassa järjesti 1293 sotaretken Viipurin lahteen ja ryhtyi rakentamaan sinne linnaa sikäläisen roomalaiskatolisen väestön turvaamiseksi ja merelle suuntautuvan kaupankäynnin valvomista ja verottamista varten. Sittemmin Birger-kuningas syrjäytti vaikutusvaltaisen Torgilsin lähimmän luottamusmiehen paikalta, hänet vangittiin ja tuomittiin kuolemaan ja mestattiin. Viipuriin pystytettiin vuonna 1908 Torkkeli Knutinpojan muistopatsas.

Akseli Oxenstjerna sai Kemiön vapaaherrakunnan 1614.
Juhana Ludvig Runeberg synt. 1804.
Jaakko Stenius kuoli 1809.

Valtakunnankansleri Axel Oxenstierna syntyi 16.6.1583 Lötin pitäjässä Ruotsissa, kuoli 28.8.1654 Tukholmassa. Hänen aikanaan Kemiöön perustettiin 1649 pedagogio, joka oli eräs maamme ensimmäisiä kansakouluja. Vuonna 1640 perustettiin Turun yliopisto.

Johan Ludvig Runeberg syntyi merikapteenin poikana Pietarsaaressa, kuoli 6.5.1877 Porvoossa. Tämä kansallisrunoilija muistettaneen sekä Vänrikki Stoolin tarinoista että runebergintortuista.

Jakob Stenius nuorempi (Koski-Jaakko) syntyi 2.2.1732 Artjärvellä, kuoli Pielisjärvellä. Hän oli isänsä tavoin Pielisjärven kirkkoherrana ja ahersi maanviljelyksen edistämiseksi ja koskien perkaamiseksi seurakunnassaan ja koko Pohjois-Karjalassa. Hänet tunnetaan myös perunan viljelyn edistäjänä.

Piispa Eerikki Härkäpeus kuoli 1580.
Juhana Gezelius nuorempi Turun piispa 1690.
Kymnaasi- ja koulujärjestys julaistaan 1724.
Lapinlahden hulluinhuone määrätään laitettavaksi 1840.

Heikinheimo ilmoittaa piispa Eerik Härkäpään kuolleen 1578. Hän oli Turun koulun rehtorina kahteen otteeseen – jälkimmäisellä kerralla hänet erotettiin siksi, että hän oli uskaltanut opettaa koulussa kreikkaa – ja vuodesta 1568 lähtien Viipurin piispana.

Juhana (Johannes) Gezelius nuorempi syntyi 6.9.1647 Tartossa, kuoli 10.4.1718 Täbyssä Ruotsissa. Hän toimi Turun yliopiston jumaluusopin professorina, Narvan superintendenttinä ja Turun piispana. Pakeni 1713 Ison vihan tieltä Ruotsiin, jossa kuoli.

_ _ _

Luettujen joukkoon on tällä kertaa ehättänyt Hilja Haahdin historiallinen romaani Sammatin sisarukset (Helsinki 1947). Tekijä itse mainitsee alkusanoissaan: ”Kysyttäneen: onko tämä kirja tarua vai totta? Siihen vastaan: molempia erottamattomasti kietoutuneina toisiinsa.”

Elias Lönnrotin tytärten kirje- ja runojäämistöön pitkälti pohjautuva romaani tarjoaa kiinnostavan ja henkilökohtaisen näkökulman Lönnrotin perheen elämään vuosina 1875–1876. Keskeisimmäksi henkilöksi nousee sisaruksista Elina (Elina Sofia, s. Helsingissä 5. 2.1858, k. Sammatissa, romaanin mukaan Helsingissä 3. jouluk. 1876), joka kokee ristiriitaisen romanssin nuoren muusikon, tulevan säveltäjän ja kapellimestarin Robert Kajanuksen kanssa. Todettakoon sivumennen, että Robert Kajanuksella taisi muutenkin olla huonoa onnea naisten kanssa: hänen ensimmäinen vaimonsa Johanne Müller (vihitty 1881) kuoli jo 1883, toinen vaimo Inez Johanna Paulina Bärlund (vihitty 1884) kuoli 1888, kolmas vaimo, laulajatar Lilli Kurikka (vihitty 1889) erosi 1900, neljäs vaimo kuvanveistäjä Helena Sofia (Ella) Sahlberg (vihitty 2. avioliittoonsa 1907) kuoli sitten leskenä vasta 1952.

Vanhemman sisaren Idan (Ida Karolina, s. Sammatissa 8.8.1855, k. Sienassa Italiassa 16.6.1915) osuus on romaanissa myös merkittävä, mutta kenties ristiriitaisen luonteensa vuoksi hän ei tule lukijalle yhtä läheiseksi kuin Elina. Vähimmälle huomiolle jää nuorin sisar Thekla (Thekla Natalia, s. Helsingissä 23.9.1860, k. Sammatissa 22.3.1879). Monin tavoin läsnäolevana taustahahmona on luonnollisesti itse Elias Lönnrot. Kirja oikeastaan päättyy Elinan kuolemaan, ja Idan, Theklan ja Eliaksen myöhemmät kohtalot mainitaan vain ohimennen.

Sivuosissa esiintyy monilukuinen määrä aikakauden merkkihenkilöitä ja muuten tunnistettavia sukulaisia tai tuttavia. Useimpien kohdalla kirjassa annetaan niin tarkat tiedot, että heidän identifiointinsa on mahdollista ja lisätietoja heistä löytyy laajasta säätyläissukuja esittelevästä kirjallisuudesta; Nikun ja sittemmin Lammin palvelusväen osalta tarkempia henkilötietoja kenties joutuisi tutkimaan Sammatin kirkonkirjoista. Lönnrotin esivanhempia löytyy kirjallisuudesta jonkin verran, hänen puolisonsa Maria Eliaksentytär Piponius löytyy vaikkapa kirjasta Sursillin suku (täydentänyt ja toimittanut Eero Kojonen, Tapiola 1971).

_ _ _

Edellisiin päiväntapahtumiin Gudmundilta saamani kommentin johdosta voin todeta, että jonkin verran (von) Kraemereitä löytyy omastakin tietokannastani, ei kuitenkaan tätä kyseistä Fredrikiä. Yksi hyvä hakuteos Krämer-sukuja tutkivalle on Sari Jokela-Hartikaisen tänä vuonna ilmestynyt tutkimus Adolph Johan Jacobsson Krämer. Oliko hän narri vai herra (Hollola 2006), jonka liitteenä on parhaimmillaan 1200-luvulle ulottuva esivanhempaintaulu. Kirjaa voi kysellä tekijältä ja siihen voi tutustua hänen kotisivuillaan.