Piparkakkutaikina on jääkaapissa odottamassa huomista. Aika näyttää, tarvitseeko huomenna uunia kuumentaa vai meneekö ensimmäinen taikinasatsi kokonaan laaduntarkkailuun (= maisteluun).

Elmgrenillä on Päiväntapahtumissaan huomisen 17.12. kohdalla vain kaksi mainintaa:

Ojennushuoneita perustettiin 1839.
Helsingin satamarata vihittiin 1893.

Ojennuslaitokset olivat Uuden tietosanakirjan mukaan yhdistettyjä työ- ja rangaistuslaitoksia, joissa irtolaisuudesta ym. vähäisistä ríkoksista tuomitut saivat suorittaa rangaistuksensa. Naisten ojennuslaitoksia nimitettiin kehruuhuoneiksi.

Satamaradasta kertoo Helsingin kaupungin historia IV:1 (s. 221–223) seuraavaa:

"Tällä välin oli 1890-luvun alkuun mennessä suuri satamarataa koskeva kysymys kypsynyt toteutettavaksi. Keväällä v. 1890 Helsingin valtuusto päätti anoa lupaa rautatien rakentamiseen rautatiepenkereeltä Kaisaniemen luota Kampin kentän kautta pitkin läntistä ja eteläistä meren rantaa, Puistokatua, laivaveistämön aluetta ja Eteläsataman laitureita Katajanokalle. Kustannusarvio nousi 2.299.232 markkaan. Tarkoituksena siis oli, että kaupunki tulisi satamaradan omistajaksi, mutta sitä aiottiin liikennöidä rautatielaitoksen laskuun. Rautatien rakentamista ja sen yhteydessä suoritettavia satamatöitä varten päätti valtuusto anoa 1 miljoonan markan suuruista valtionapua. Kaupungin anomuksen satamaradan rakentamisesta keisari jätti kuitenkin valtiopäivien käsiteltäväksi, koska kysymyksessä oli 1 miljoonan markan avustuksen myöntäminen yleisestä valtiorahastosta. Valtiopäivät hyväksyivät muutoin Helsingin kaupungin esityksen, paitsi että niiden käsityksen mukaan satamaradan tuli olla valtion omaisuutta. Tämän vuoksi valtiopäivät myönsivät kulkulaitosrahastosta anotun 1 miljoonan markan suuruisen avustuksen lisäksi 800.000 markkaa. Radan rakentaminen oli valtiopäivien mukaan jätettävä Helsingin kaupungin huolehdittavaksi rautatiehallituksen valvoessa töitä. Nämä ehdot Helsingin valtuusto hyväksyi v:n 1891 lopulla.
Satamaradan rakentaminen aloitettiin joulukuun 7 päivänä 1891, jolloin ensimmäinen lapionpisto tehtiin radan vaatimien viemäreien ja vesijohtojen siirtämistöissä. Koska keisari vasta toukokuussa 1892 vahvisti valtiopäivien päätöksen, ei vielä v:n 1892 alkupuoliskolla päästy pitkälle osaksi määrärahojen vähäisyyden, osaksi niiden neuvottelujen vuoksi, joita oli käytävä maanomistajain ja -vuokraajain kanssa maa-alojen luovuttamisesta rataa varten. Vasta kesäkuussa töihin tuli ripeyttä. Seuraavan vuoden, 1893:n, joulukuun alkupuolella oli rata jo kiskotettu Saunatien varrella sijaitseviin makasiinitontteihin (siis nykyiseen ns. olympialaituriin) saakka, ja ensimmäisen kerran kulki radalla juna sinne saakka joulukuun 16 päivänä. Rahaa oli radan rakentamiseen v:n 1893 loppuun mennessä kaikkiaan käytetty vähän yli 2 miljoonaa markkaa. Täydennystöitä näin valmistuneella osalla suoritettiin v. 1894 vielä noin 60.000 markalla. Rataosan luovutuskatselmus pidettiin lokakuussa samana vuonna.
Satamaradan jatkaminen Katajanokalle suoritettiin v:n 1895 kuluessa. Se ulotettiin nyt Makasiinirannasta kalasatamaan yli Keisarinmatalikon ja sieltä kääntösiltaa myöten Katajanokalle. Katajanokalle laitettiin melkoinen määrä raiteita. Tämän satamarataosan luovutuskatselmus pidettiin lokakuussa v. 1895."

Samassa yhteydessä on kuva satamaradan vihkiäisjuhlasta 8. päivänä huhtikuuta 1894. Elmgrenin mainitsema päivämäärä 16.12.1893 ei siis itse asiassa liity radan vihkiäisiin vaan ensimmäisen junan tuloon nykyisen Olympialaiturin kohdalle.

Satamarataan liittyy myös kaupunkitarina, jota en valitettavasti tarkoin muista enkä pysty nyt mistään lähteestä tarkistamaankaan. Kysymys on kuitenkin siitä, että tiettyyn paikkaan radalle ilmestyi säännöllisesti ristejä, vaikka kukaan ei koskaan nähnyt niiden piirtäjää. Samaisessa paikassa oli lapsia jäänyt junan alle. Otan mielelläni vastaan tarkempia tietoja tästä tapahtumasta ja tarinasta.