Kirjahyllystä satunnaisvalinnalla otettu kirja (Helmi Gulin: Palava sielu. Piirteitä Hedvig von Haartmanin elämästä. Helsinki 1951.) osoittautui varsin kiinnostavaksi luettavaksi. Joulukuun 29. päivänä 1862 Piikkiössä, Raadelman kartanossa syntynyt Hedvig Eleonora von Haartman, valtioneuvos Carl Daniel von Haartmanin ja hänen kolmannen vaimonsa Emmy Westzynthiuksen tytär, oli Suomen Pelastusarmeijan alkuaikojen johtohahmo, jonka lyhyeksi jääneeseen elämään mahtui monenlaisia vaiheita.

208-sivuinen elämäkerta tarjoaa iloa sukututkijallekin, sillä useimmat henkilöt on hyvin yksilöity ja heidän keskinäiset sukulaisuussuhteensa mainittu. Lisäksi kirjassa on useita hyvälaatuisia kuvia jopa runsaan sadan vuoden takaa. Valtioneuvos von Haartman ja hänen kolme vaimoaan (ensimmäinen Maria Helena Rosina Franzén, toinen Juliana Sofia Ramsay, kolmas jo mainittu Emilia Theodora Westzynthius) liittyvät moniin laajaltikin tutkittuihin sukuihin, joten heidän varhaisempiakin juuriaan on helppo tutkia. Myös valtioneuvoksen lapsista on kohtuullisen hyvin tietoja saatavissa; lapsia oli kaikkiaan 25, mutta muutamat heistä kuolivat jo pienenä. (Ihan Suomen ennätys tuo 25 lasta ei taida olla, mutta kärkisijoilla kuitenkin.)

Piispan rouva Helmi Elina Gulin (s. Forsman) kirjoittaa elävää tekstiä, jota on ilo lukea. Löytyypä tekstistä ajoittain huumoriakin – niin tarkoituksellista kuin ajoittain kenties myös tahatonta.

Kirjaa lukiessani jäin hämmästelemään Suomen(kin) viranomaisten runsaat sata vuotta sitten Pelastusarmeijaa kohtaan tuntemia epäluuloja. Arvatenkin ne johtuivat ensisijaisesti Pelastusarmeijan sotilaallisesta järjestäytymisestä, sillä toiminnallaan köyhien ja vähäosaisten parissa Pelastusarmeija arvatenkin oli pikemminkin laillista yhteiskuntajärjestystä ylläpitävä kuin sitä uhkaava tekijä. Nykyäänhän Pelastusarmeija on jo hyvinkin vakiinnuttanut asemansa niin meillä kuin monessa muussakin maassa ja on tehnyt kiistämättä suuriarvoista työtä yhteiskunnan laitapuolella.