Aina silloin tällöin tietokoneen ääressä sukutietoja tallentaessani tai arkistoja tai kirjoja penkoessani olen tunnistanut itsessäni piilevän hämähäkin, joka kaikessa hiljaisuudessa vaanien punoo verkkojaan: kokoaa irrallisia seitinpäitä yrittäen saada ne solmituksi yhteen jonkin sopivan saaliin ympärille ja sitten ahertaa ahkerasti kuorruttaakseen ansaan pyydettyä saalista yhä uusilla yksityiskohdilla ja tarinoilla. Verkko leviää kaiken aikaa yhä laajemmalle, sen solmukohtiin juuttuneet ihmiset saavat ympärilleen yhä paksummalti historiallisia yksityiskohtia, jotka antavat heille väriä ja substanssia. Ja kaiken aikaa verkosta löytyy yhä uusia irrallisia seitinpäitä, joihin ei vielä ole tarttunut hyväksyttävää saalista.

Toisin kuin luonnossa tavattavat sukulaisemme, me sukututkija-hämähäkit emme kuitenkaan pyri syömään emmekä tappamaan saaliitamme – ovathan ne parhaat saaliit yleensä kuolleet jo vuosisatoja sitten. Emme myöskään yleensä riitele saaliista vaan jaamme sen auliisti lajitovereidemme kanssa; tästä todistavat niin lukuisat sukututkimusjulkaisut kuin Internetissä kaiken aikaa tapahtuva tietojenvaihtokin. Keskinäistä kiistaa välillämme voi joskus aiheuttaa kysymys siitä, kuka löysikään saaliin ensimmäisenä. Jonkin verran närää aiheuttavat myös tapaukset, joissa yksi lajin yksilö kaappaa toisen yksilön jo löytämän saaliin omaankin verkkoonsa ja pyrkii sitten mahdollisimman tarkoin peittämään sen ensimmäisen yksilön verkon säikeet näkyvistä (= julkaisee tiedot lähdettä mainitsematta).

Jokainen sukututkija punoo omia verkkojaan omalla tavallaan ja suuntaa metsästysretkensä juuri itseään kiinnostavalle alueelle. Aikaa myöten näistä verkoista kuitenkin kasvaa kokonaisuus, jossa yhä useammilla nimeltä tunnetuilla sukulaisillamme on oma pieni, monin havainnoin vahvistettu ja monilla tarinoilla väritetty lokeronsa. Eri asia sitten on, saadaanko tätä kokonaisuutta koskaan yleiseen käyttöön. Todennäköisintä kai on, että eri tutkijoiden työn tulokset jäävät näennäisen itsenäisiksi ja irrallisiksi verkonkappaleiksi ja että jokaisen uuden sukututkijan on suurelta osin aloitettava oman verkkonsa rakentaminen lähes tyhjästä.